lauantai, 14. toukokuuta 2011
Tyhjä ja tyhmä
Tulin yöllä ryöstetyksi. Elämäni ensimmäistä kertaa. Suomessa. En sentään keskellä kirkasta päivää. Tuntuu suoraan sanottuna ihan paskalta, enkä tiedä miksi tätä tänne kirjoitan. Ehkä siksi, että on sentään edes nämä bloggertunnukset päässä. Niitä ei kukaan vienyt. Toisin kuin kotiavaimet, puhelimen, kukkaron kaikkine kortteineen, juuri hankitun passin, meikit ja muuta ei niin oleellista, mutta silti asioita jotka harmittaa. Paljon. Aloin heti pohtimaan kaikkia pahoja asioita joita olen joskus tehnyt ja mietin että tämä on varmaan kosto jostakin. Olen ehtinyt unettomana yönä miettiä myös koko elämääni ja taas kerran sitä miten hölmösti ihminen rakentaakaan elämäänsä joidenkin typerien esineiden ja materian ympärille ja on muka riippuvainen niistä. Olo on kieltämättä aika tyhjä, kun ei pääse omaan kotiin, eikä ole puhelinta, jolla voisi soittaa äidille, eikä kukkaroa tai rahaa, jolla tehdä, öö jotain. Tavallaan olen myös ylpeä siitä miten rauhallisesti otan tämän. En ole vielä edes itkenyt, vaikka tekisi mieli. Tiedän kyllä jo valmiiksi että tulen itkemään sellaisen supersääli-itkun, jossa tuskailen kaikkea kadonnutta ja ajattelen että mikään ei onnistu ja miten vaikeaa on kun joudun hankkimaan kaiken passista ja pankkikorteista kirjastokorttiin ja puhelimeen ja miten kallista sekin tulee olemaan. Sen jälkeen kerään itseni ja joogasyvähengittelen päätyen tajuamaan, että mitäpä sitä ihminen taas elämässään tarvitsee muuta kuin rakkautta ja katon päänsä päälle. Joillakin ei ole edes niitä. Sedältäni paloi joskus talo. Siinä meni kaikki. En osaa edes kuvitella miltä tuntuu seistä pihalla keskellä yötä vähissä vaatteissa ja katsoa kun talo palaa. Mihin sitä sitten itse palaa? Mihin kävelee? Kirjoitan tätä kai siksikin että samalla tajuan oman tyhmyyteni. Pienuuden ja hölmöyden. Miten mitätön asia minua koskettaa, satuttaa ja saa palan kurkkuun. Yksi tyhmä kassi sisältöineen. Eipä voi elämä olla kovin raskasta, jos murehtii sellaista. Oikeasti kaikki on niin hyvin ja olen tajuttoman onnellinen ja nyt sitten tulee se itku. Melkein tekisi mieli pyytää anteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Voi ei :((( Tulipas surullinen olo puolestasi, voi hitto ja samalla suututtaa!!! Raivostuttaa se varas.
Onhan noiden esineiden kadottamisen kautta kauhea homma edessä ja taas rahanmenoa. Jo pelkästään puhelimen hukkaaminen aiheuttaa monenmoista..saati KOTIavaimet!
Tyhjyyteen lähetän isoimman halin jonka osaan näpytellä, ja pikaista asioiden järjestymistä!
hyvä että kirjoitit, eikö se pidä paikkansa että asioista "puhuminen" helpottaa aina?
kauhee juttu saija! kyllä tuosta saa olla vihainen, järkyttynyt, loukkaantunut ja surullinen. suuri halaus sinne ja voimia tuleviin päiviin sekä asioiden järjestämiseen.
Törkeetä. Ihan paikallaan on itkut, antaa tulla vaan. Tuo on tosi ikävää- miksi hyville tyypeille tapahtuu aina huonoja asioita.. en tykkää. Nyt äkkiä jäädyttämään pankkikorttia! Suuren suuri voimahali sinne! Kyllä tästäkin selvitään!
Voi ei olen pahoillani puolestasi! Tuollainen on myös omiaan lisäämään turvattomuuden tunnetta. Kirjoitat kuitenkin hyvin niistä asioista, joita varkaus ei kosketa, ja joiden ajatteleminen auttaa eteenpäin. Vaikka tottakai tuo harmittaa! Vitsit, tsemppiä tuhannesti ja halit.
Et sinä ole tyhmä! Kuka tahansa haluaisi itkeä tuossa tilanteessa!
Mutta ymmärän pointtisi, mikään tavara maan päällä ei ole tärkeämpää kuin rakkaus ja läheiset ihmiset.
Haleja!!
Voi ei! Tosi kauhea juttu. Sinulla on kyllä täysi oikeus olla järkyttynyt tapahtuneesta. Voimia!
Voi ei ! :( Itse kadotin kukkaroni baarireissulla, ja sekin sai jo epätoivon partaalle. Kun esimerkiksi henkkarit seilasivat ties missä, tuli todella avuton olo. Jälkeenpäin kortit lompakosta oli palautettu poliisille, mikä helpotti aika lailla. Tapahtunut kuitenkin paljasti miten paljon omaan omaisuuteen - ja henkilöllisyyteen - on kiintynyt, ja opetti ehkä hieman sitä, mistä sinäkin puhuit: tärkeintä elämässä eivät ole tavarat vaan ihmiset ja tunteet. Tsemppiä!
Voihan ryökäleen ryöstäjä! Voin kyllä hyvin kuvitella miten ottaa päähän! Nykyään kännykkä ja rahat ja kaikki kortit on niin välttämättömiä että kyllä sitä tuntee olonsa avuttomaksi jos ne vaikka jää vain kotiin. Onneksi kuitenkin vain kyse materiasta.
Kotivakuutuksesta saatetaan hyvinkin korvata sulle uusien vastaavien hankinta (puhelin, passi, kortit jne.) ja mitä kuluja nyt aiheutuukaan. Eli kannattaa ehdottomasti soittaa omaan vakuutusyhtiöön ja kysyä minkälainen kotari sulla on.
Rikosilmoitus pitää olla tehtynä, mutta sen varmaan hoidit jo? Siinä samalla saadaan tuo passi kuulutettua, jotta näkyy rekistereissä jos sitä yritetään käyttää.
Kokemusta siis on, viime vuonna reissussa ekana päivänä vietiin lompakko kortteineen ja rahoineen. Olo oli tyrmistynyt ja kyllä harmitti jonkun aikaa vietävästi, mutta sitten päätin että koko reissua en pilaa tämän takia ja kaveri onneksi lainasi rahaa reissun ajaksi.
Kyllä siinä vaan tulee jotenkin "likainen olo", kun jollain on tiedossa sun henkilöllisyys ja kaikki. Ymmärrän siis hyvin sun fiiliksiä ja sulla lähti lisäksi vielä puhelinta myöten kaikki, todella syvältä!
Voi sua hölmöä, totta kai tuota saa surra ja harmittaa, sulta vietiin sun kassi, missä oli sun henkilökohtaisia asioita!!! Varmasti on ihan surkeeta, hiton ryökäleet ja kuspiät! Suosittelen joogan hetkellistä vaihtamista nyrkkeilysäkkiin, sitten voi taas palata sisäiseen mielenrauhaan. Senkin ryökäleet jotka pilasivat sinun illan, ja tekivät elosta hankalaa.
Kyllä loksahti suu auki.. Voi ei. Tietenkin itkettää ja harmittaa, ketä ei tuollaisessa tilanteessa! VOIMIA. Toivotaan, että asiat järjestyy pian. Hassua, miten oikeastaan täysin tuntemattoman "blogitutun" puolesta voi harmittaa näin paljon.
Käsittämätöntä o___O Suututtaa ihan tajuttomasti!! Ja kuten muutkin on sanoneet, itkut ja kaikki on ihan sataprosenttisesti sallittuja tunteita tollasessa tilanteessa. Voi että.. Multa ei nyt tuu sanoja suusta kun raivostuttaa niin tajuttomasti. Hemmetin idiootti ryöstäjä!!!!!!!! >_____< Hirmusti jaksamista, se on kuitenkin onni, että sulle itsellesi ei käynyt mitenkään, vaikka traumoja varmaan tulikin. <3
Ei hyvä, ei hyvä ollenkaan. Itse olisin ollut aivan rikki tuossa tilanteessa!
Tsemppiä!
Aivan mielettömän hieno kirjoitus!
Kiitos siitä! Ihan oikeasti :-)
Alussa just tuli mieleen äskettäin nuorena ilman mitään syytä kuollut veljeni, ja sitten ihan samat omat tunteet. Ja johtopäätökset. Ja itku.
Kiitos teille kaikille näistä kommenteista. Ootte kultakimpaleita!
Heidi: Asioista kirjoittaminen kyllä kummasti helpottaa ja varsinkin tämä maailman paras vertaistuki, jota teiltä aina saa!!
Kerttu: Hassua että nykyisin edes ajattelen, ettei mistään voisi olla masentunut...että kaikesta pitää aina löytää se positiivinen puoli. Toki se auttaa ihan valtavasti, mutta saa välillä itkeäkin...
A kiss from the past: Joo, ei meinaa aina vahvuus riittää vaikeissa tilanteissa, mutta saa sitä tosiaan välillä vähän murehtiakin...Nyt ootellaan uutta pankkikorttia ja ollaan onnellisia yllättävästä käänteestä!
Kotilo: Turvattomuuden tunne on kyllä tunne, jota harvoin kokee ja se on aika karmaisevaa. Tuollaiset tilanteet siis kyllä opettavat paljon ja lähinnä muistuttavat kaikesta tärkeästä...
Maria: Välillä nykyisin on vaikeaa näyttää heikkouttaan, vaikka ennen oon ollut yliherkkäkin, mutta oon kai koittanut saada jotain pientä kuorta ja miehisiä piirteitä. :) Rakkaus voittaa aina.
Anttis: Kiitos tuesta ja uskomatonta että tarina päättyi hyvin!
Jii: Se tunne kun tajuaa että omat henkkarit ja tärkeät paperit ja kortit on jollakulla vieraalla, on ihan kauhea! Onneksi säkin sait omasi takaisin!!
Piitzi: Totta, että pelkkä avaimien jättäminen kotiin on jo ihan tosi ankeaa ja onneksi sitä sattuu harvoin. Oon melkein neuroottinen avaimista ja vielä neuroottisempi tarkistamaan hellat ja uunin lähtiessäni. Tästä lähtien varmaan laukkunikin kanssa!
Milla: Mahtavaa että sä pystyit suhtautumaan matkalla asiaan niin ettet antanut sen pilata koko lomaa! Eipä se murehtiminen olisi muuta kuin pahentanut asiaa. Ja todellakin tuli itsellekin likainen olo tuosta ja supertyhjä.
Haltiakummi: Kyllä mielessä joogaliikkeet vaihtuivatkin nyrkkeihin ja uskomaton viha tulee sisältä kun miettii että hemmetti turpaan tulisi jos tietäisin kuka laukun vei....se oli ensireaktio! Hämmentävää että bussimatkalla varkaan luo mietin vain että ÄLÄ ALA HALAILEMAAN varasta siitä ilosta että saat laukun takaisin! :D
Ravenwaves: Tää blogimaailma onkin ihan uskomaton, sillä todellakin pystyy samaistumaan ihmisiin ja myötäelämään ja se onkin ihan mahtavaa, että tästä maailmasta on tullut itsellekin niin tärkeä!
Bubble: Joo, tuli hieman traumoja siitä tunteesta, mutta onneksi tosiaan ei käynyt kuinkaan. Harmittaa vain että käytin ihan väärää sanaa, eli varkauden sijaan ryöstöä...ja sukulaiset oli sattuneet lukemaan mun blogia ja huolestuneet kamalasti! Täytyy olla tarkkavaisempi mitä kirjoittelen. Ryöstö vasta kamal olisikin...en osaa edes kuvitella jos joku vielä uhkaisi. Huh.
Mirjami: Kaunis kiitos että tsemppasit!
Vanda: No nyt sait mut itkemään uudestaan... Tämä on juuri se mitä tarkoitin...että kuinka uskomattoman turhilta asioilta kaikki pienet murheet tuntuu siihen nähden että menettäisi jotain oikeasti tärkeää. Siksi tiedostankin sen nykyään niin hyvin ja melkein moitin itseäni jos annan joskus jonkun hölmön asian masentaa. Mutta toki elämässä saa antaa tilaa tuntea, kaikkia tunteita. Se on elämää ja tukahduttaminenkaan ei ole hyvästä. On silti suurin onni tajuta kuinka ainutlaatuista elämä on ja miten kiitollinen siitä ja niistä ihmisistä, jotka jakavat sen sun kanssa, saa olla.
Vanda, kiitos ja halaus sinulle <3
Lähetä kommentti