keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

tiistai 31. toukokuuta 2011

No nyt on jänskä juttu!



Sen lisäksi että olen ollut pitkästä aikaa innokkaana koululaisena, inspiroitunut luennoista, kaipaillut välillä työhuoneelle, halaillut puita, täyttänyt hakemuksia, joogannut ja sinkoillut sinne tänne, olen myös jännittänyt ihanaa tilaisuutta, jota minulle tarjottiin hetki sitten! Nyt sen täräytän ilmoille tuosta noin vaan, sillä en kestä sellaista, että hei mulla on yks juttu, mut enpä kerro teille, kun vasta muutaman viikon päästä ( ihan vain henkilökohtainen ongelma yllätysten ja jännittämisen kanssa; ) nimittäin Divaani-lehti pyysi mukaan sisustusbloggailemaan muutamien muiden sisustusintoilijoiden kanssa!

Joo!


Tapani mukaan mietin tätä kuitenkin ensi-innostuksen jälkeen pitkään, sillä olen ollut hyvin tyytyväinen täällä ihanassa omassa rauhassa teidän kanssa, enkä ole kaivannut blogiini mitään muutosta ( blogger-ankeutta lukuunottamatta!), mutta koska lehti on yksi lemppareistani ja saan hippeillä ihan niin kuin ennenkin, niin se oli sitten sillä selvä, Jee!





Toivottavasti jaatte jänskäilyni ja innostukseni ja tuutte mun kanssa tai muuten mä en ala!
Ai niin, se osoite: http://www.divaaniblogit.fi/blogit/cosyhome/

Oon tosi iloinen, jos laitatte kommenttia, jos jokin asia on hullusti tai ei toimi, jotta tiedän. Nähdään siis uudessa osoitteessa ja jatketaan samaan malliin, mutta isommilla kuvilla ( jipii! )!

lauantai 28. toukokuuta 2011

Voimauttavaa




Hei aurinkoiset! Täällä melkoisen väsynyt, sekava ja hieman ylikierroksilla käyvä, mutta onnellinen tyttö. Viime päivät ovat menneet poikkeuksellisesti ja pitkästä aikaa koulun penkillä! Pääsin kuukauden kestävälle taiteilijoille suunnatulle täydennyskurssille ja siellä on ollut niin kivaa ja inspiroivaa, että ajatukset ovat ihan sekaisin ja tuntuu että pää pursuaa kaikista asioista, joita haluaisin tehdä! Tämän päivän läksy itselleni oli että niiden miljoonien muistilappusten ja to do-listojen kirjoittamisen sijaan voisin alkaa konkrettisesti toteuttamaan asioita.







Aikainen joogaherätys ja sieltä suoraan koululle-rytmi, valtava informaatiotulva ja uudet ihmiset ovat kai näin yhtäkkisesti olleet minulle hieman liikaa, sillä en muista koska olisin ollut näin väsynyt. Luultavasti totun siinä vaiheessa kun kurssi on ohi. No, väsymyksestä viis, kun on kivaa!







Ulkoilu on jäänyt kaikessa tohinassa liian vähälle, joten yhtenä päivänä vietin aikaa lempparipuistossani, Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Oli niin voimaannuttavan vihreää ja raikasta, että teki oikeasti mieli halailla puita. Valtavan kaunista. Keskellä vilkasta Helsinkiä paratiisikeidas, josta ei haluaisi lähteä ollenkaan pois.





















Toivotan virkeyttä päiviinne! Ja täällä ollaan edelleenkin, vaikkakin hieman hitaahkona. Tekisi mieli asettaa postauskielto, sillä olen ihan jäljessä teidän blogien lukemisessa. ;) Halaukset!

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Sunnuntairuoka



Sunnuntainen pizzanhimo yllätti. Kaasu-uuni päälle ja taikinan tekoon! Valmistui nopeasti, hyvin iiseillä aineksilla. Paljon chiliä ja valkosipulia. Päälle kasa rucolaa, salaattia, kirsikkatomaatteja, basilikaa ja kevätsipulin vartta.

Virkeää alkavaa viikkoa teille!

lauantai 21. toukokuuta 2011

Laatikkohyllyt




Ihastuin alla olevaan kuvaan, jossa valkoisista laatikoista on sommiteltu kiva hylly. Olen kaivannut jotain sänkyni yläpuolelle, mutta en ole vielä ratkaissut mitä se voisi olla. Muistin omistavani kaksi puista säilytyslaatikkoa ja kaivoin ne esiin. Tällä hetkellä laatikot ovat vaaleanpunaiset, mutta alkuperäinen väri on ollut vihreä. Mistä lie ovatkaan peräisin. Olen säilyttänyt noissa kaikkea sukista elektroniikkaan. Muutama laatikko vain lisää ja ehkäpä niistä saisi sommiteltua kivan kokonaisuuden tähän tyyliin...







Kävi kuitenkin niin että olin ehtinyt viedä maalipensselit työhuoneelle, enkä päässyt maalaamaan laatikoita valkoisiksi, joten nostin ne lattialta hetkeksi puuhyllyn päälle odottelemaan. Syntyikin vahingossa aika söpö kokonaisuus.







Nyt mietin että laittaako seinälle vai ei ja maalatako vai ei....?

maanantai 16. toukokuuta 2011

Takaisin keittiöön



Nyt kun on selvitty sekä viikonlopun järkytyksestä että huokaistu helpotuksesta ja tilattu uudet pankkikortit on kivaa aloittaa uusi viikko levähtämällä hetken blogin parissa. Sitä tämä muuten minulle on. Rentouttavaa. Ja te olette muuten maailman paras vertaistuki. En voisi olla onnekkaampi.

Mutta nyt takaisin keittiöön. Ylemmässä kuvassa näkyy toinen puisista kaihtimista, joka hieman jakaa keittiöosuutta muusta huoneesta. Seinälle sai mahdutettua ihanan paljon avohyllyjä, joten tässä keittiön toista hyllyseinää.


















Tällä hetkellä keittiön tasoa pitää paikallaan kapea puulaatikko ja se on ihmeellisen tukeva, kun se on täysin keskellä ja olen tukenut sitä myös parilla laudalla. Ei heilu vaikka näyttääkin keikkaavalta. Tason alla ovat myös jääkaappi ja lipasto, joka kärsi muutossa. Olin teipannut kaapin ovet ja teipit veti maalia pois, mutta nyt olen alkanut tykkäämään jäljistäkin. Aika sekava kokonaisuus, mutta sitä oikeastaan hainkin ja syntyi vähän vahingossa, kun mikään ei oikein käy yhteen, eikä ole suunniteltua, vaan hieman olosuhteiden pakosta.








Suunnittelin tason alle alunperin jotain kaapistoa, jossa olisi myös laatikostot, mutta sopivaa ei ole löytynyt ja budjettinikin on mitätön, joten kelpaa tuo mainiosti noinkin ja on oikeastaan aika hauskan näköinen.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Ihmeellistä

Kiitos maailman eniten auttavista ja lohduttavista sanoistanne. Luin ne moneen kertaan. Arvostan valtavasti. Olette aarteita. <3 Ette usko, mitä nyt kerron, elämä on ihmeellistä! Toisessa hetkessä kaikki on kaaosta ja yhtäkkiä asiat järjestyy. Pakko sanoa että taisi olla enkeleitä matkassa. Huolestutin ihmisiä käyttämällä sanaa ryöstö, vaikka tarkoitin varkautta, anteeksi! Minua ei siis uhattu, vaan laukkuni varastettiin! Soitin koko yön ja aamun puhelimeeni, koska se oli vielä auki. Kortit olin kuolettanut ja rikosilmoituksen tehnyt. Koska puhelin oli auki ja hälytti, tuntui että toivoa on...jossain se soi ja ehkä joku löytää ja vastaa siihen. Ja niin kävikin tänään päivällä!!! Sydän hakkasi kun joku vastasi ja uskomatonta, että vastaaja oli henkilö, joka oli kassini vienyt! Omaisuuteni oli toisella puolella kaupunkia, kuulemma vain muovikassi, puhelin ja meikkejä, mutta laukku, kotiavain ja kukkaro puuttui. Käytin kaikki sosiaaliset taitoni ja olin superystävällinen vain siksi että HALUSIN asiani takaisin. Mies vakuutti ettei tiennyt miksi heillä on laukkuni ja väitti itseään rehelliseksi. Huh. Sanoin että sillä ei ole mitään väliä miten laukku on heille päätynyt, kunhan saisin tärkeät asiani takaisin. Sain osoitteen ja lähdin ystäväni kanssa hakemaan tavaroitani. Soitin vielä matkalta varmistussoiton että olen tulossa ja henkilö sanoi että uskomatonta mutta laukku kaikkine sisältöineenkin oli heillä! Oli kyllä omituinen kohtaaminen jonkun miehen kanssa, joka on varastanut laukkuni, mutta väittää ettei tiedä yhtään miten laukku on päätynyt heille. Yöllä vielä ajattelin että menettäisin varmaan täysin itsehillintäni jos tietäisin kuka on tehnyt näin ilkeästi, mutta siinä vaiheessa kun sain laukkuni, olin vain niin huojentunut ja hämmentynyt etten osannut olla muuta kuin kiitollinen ja ystävällinen...varkaalle. Ihmeellistä. Sain siis tosiaan KAIKEN takaisin.
En enää koskaan jätä laukkuani hetkeksikään vartioimatta. Edelleenkin haluan uskoa ihmisten hyvyyteen, varsinkin tämän jälkeen. Luultavasi varas oli tullut katumapäälle. Ajatukset ovat ristiriitaiset kaikesta ja vieläkin olen ihan ihmeissäni ja olo on outo, mutta IHANAA sanoa että loppu hyvin, kaikki hyvin.